perjantai 14. kesäkuuta 2013

Radioaktiivisesti säteilevät Jalokivet ja emaloidut korut




Radioaktiivisesti säteilevät Jalokivet ja emaloidut korut

Luonnon taustasäteily on miljoonien vuosien kuluessa muuttanut, kirkastanut tai sävyttänyt jalokivien värejä, muiden fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden ohella. Jalokivien värit johtuvat suurelta osin jalokivien kidehilan metalli-ioneista. Ionisoivasta säteilystä aiheutuvaa värimuuntelua syntyy muun muassa näiden metalli-ionien valenssimuutoksista ja kidehilan energialoukkuihin jääneistä elektroneista. Voimakkaan säteilytyksen avulla voidaan hidas luonnon prosessi toteuttaa hetkessä.

Tätä on alettu kaupallisesti hyödyntää 1970- luvulla. Säteilytyksessä voidaan käyttää röntgen-, gamma-, beetatai neutronisäteilyä. Kolmesta ensimmäisestä ei aiheudu säteilytyksen jälkeen jalokivien käsittelijöille tai käyttäjälle säteilyaltistusta, mutta neutronit voivat aiheuttaa säteilysuojeluongelmia. 

Ydinreaktorista saatava neutronisuihku synnyttää kohteena olevissa jalokivissä keinotekoista radioaktiivisuutta. Sen voimakkuus ja kesto riippuvat säteilytysajasta, neutronivuon intensiteetistä ja jalokivien alkuainekoostumuksesta, erityisesti niiden sisältämien epäpuhtauksien määrästä.

Havaituista aktivoitumistuotteista mainittakoon skandium-46 (puoliintumisaika 84 päivää), mangaani-54 (puoliintumis327 aika 312 päivää) ja tina-113 (puoliintumisaika 115 päivää). Mikäli tällaisia aktivoitumistuotteita on säteilytetyissä jalokivissä huomattavia määriä, niitä on pidettävä varastoituna riittävän kauan ennen kuin ne kiinnitetään koruihin ja tulevat vähittäismyyntiin. Ainakin topaasin sininen väri ja heikkolaatuisten niin sanottujen mustien timanttien vihertävä väri ovat tyypillisiä säteilytyksen aikaansaannoksia.

Säteilyturvakeskuksen tiedossa ei ole, että Suomessa olisi tullut myyntiin säteileviä jalokiviä. Tiedetään kuitenkin, että muualta on tällaisista havaintoja. Jalokivien pinnalta on mitattu annosnopeuksien suuruudeksi muutama mikrosievert tunnissa. Tällainen jalokivi voi aiheuttaa kantajalleen melko suuren paikallisen ihoannoksen, jos korua pidetään kauan ihoa vasten samassa paikassa.


Emaloiduissa vanhoissa koruissa ja muissa emaloiduissa esineissä on voitu käyttää uraanisuoloja väriaineena samoin kuin lasi- ja keramiikkatuotteissakin. Yhdysvalloissa jouduttiin esimerkiksi 1980-luvun alkupuolella kieltämään suosituksi tulleiden, uraanilla värjätylle emalipohjalle istutettujen jalokivikorujen markkinointi. Tällaisten korujen pinnalla annosnopeudeksi on mitattu jopa 37 μSv/h.

Lähde: Olavi Pukkila  STUK:n julkaisussa Säteilevät kuluttajatuotteet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.