lauantai 12. tammikuuta 2013

Pariisin maailmannäyttelyt 1889 ja 1900

Pariisin exposition 1889

Hypätään aikakoneeseen ja siirrytään mielemme massansiirtimessä vähän yli 100 vuotta taaksepäin, kesäiseen Pariisiin vuonna 1889, voimme nähdä kuinka Juhani Aho vaimonsa Venny Soldanin kassa pyöräilee uusilla amerikkalaisilla polkupyörillään pitkin Pariisin kivikkoisia sivukatuja. toisaallla Albert Edelfelt oli juuri saanut valmiiksi Pasteurin muotokuvan ja asetteli taulua näyttelyyn. Vuoden suurin tapahtuma oli alkamaisillaan Pariisin maailmannäyttely 1889.

Pariisin exposition 1889


Juhani Aho matkusteli paljon sekä kotimaassa että ulkomailla. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Aho teki vuonna 1889 Pariisiin, kaupunkiin, joka oli siihen aikaan Euroopan taiteilijoiden kohtauspaikka. Hän kirjoitti matkavaikutelmiaan mm. Savoon ja Päivälehteen .

”MUUTAMIA KUVIA PARIISIN MAAILMANNÄYTTELYSTÄ v. 1889.

Näyttelyn ensimmäinen vaikutus. Pariisi, syysk. 16 p:nä.

Harvoin on käsi kynän ponnessa tuntenut itsensä heikommaksi kuin nyt, kun sen täytyy ruveta kuvaamaan Pariisin maailmannäyttelyä. Äkkiä tänne tulevaan tekee näyttely niin mahtavan vaikutuksen, että kokonaan typertyy sen alle. Eikä tuo tunne haihdu, vaikka siellä olisi käynyt useamminkin, oleskellut päiväkausia ja katsellut ja tutkinut. Ulkopiirteet tosin selviävät, mutta syvyys, näyttelyn sisältö ja yksityiskohdat kasvavat, suurenevat ja kokonaisuus ikäänkuin hämmentyy ja pimenee. Ei se kumma olekaan, kun ajattelee, että näyttelyn ala on suuri kuin Kuopion kaupunki. Kuvitelkaa todellakin, miten olisi, jos joka huone Kuopiossa olisi näyttelypaviljonki, jokainen niistä täynnä outoja, ennen näkemättömiä esineitä, ja voitte likimäärin ymmärtää sen suuruuden. Voitte myöskin ymmärtää, että tarvittaisiin vuosia siihen tutustuakseen, hyvä, jos koskaan voisitte kaikkia käsittää ja säilyttää mielessänne. Teidän täytyisi uhrata elämänne siihen, asettua tänne asumaan ja saada olla täällä joka päivä, liikkua niinkuin kotonanne. Näyttelyn pitäisi kestää ihmisiän aika. Pitäisi luoda yht'äkkiä uusi kieli, jonka sanat olisivat aiotut ainoastaan tätä tarkoitusta varten- - ”



Pariisin exposition 1889


1899 Juhanilla ja Vennylläkin oli Pariisin matkallaan mukana polkupyörät, joiden selässä he siirtyivät helposti paikasta toiseen.

”POLKUPYÖRÄLLÄ PARIISISSA

Kun heräsin aamulla—eräänä sunnuntai-aamuna toukokuun lopulla— sattuivat silmäni ensimmäiseksi uuteen pyörääni, joka seisoi huoneeni seinämällä uutena ja välkkyvänä, vasta Amerikasta saavuttuaan. Se näytti tahtovan sanoa jotakin, sillä näytti olevan jokin toivomus lausuttavana. Oikein hieno polkupyörä, kaikkein uusinta mallia, osaa näet joskaan ei puhua, niin ainakin ilmaista ajatuksensa. Se iskee silmää, kirkasta, nikkelöityä silmää, kun auringonsäde sattuu kiiltävän ohjaustangon käänteeseen. Ja kun vähän aikaa sitä katselet, niin totta tosiaan kaaputtaa se poljinta, näyttää liikuttavan satulaa niinkuin töpöhäntä koira häntänsä päätä, kun se houkuttelee isäntäänsä metsälle. - -”



Pariisin exposition 1889


Ville Vallgren

Saavutuksia:    Pariisin maailmannäyttelyssä kultamitali 1889, herätti huomiota Pariisissa symbolistien Rose-Croix-näyttelyssä 1892 ja Mars-kentän salongissa 1893, Grand Prix-palkinto Pariisin maailmannäyttelyssä 1900, professorin arvo 1918, Suomen Taideakatemian jäsen 1928.

Taiteilijana:    Ville Vallgrenin varhaiset teokset henkivät hienostunutta salonkirealismia, josta hän kuitenkin etääntyi Pariisin symbolismin pyörteissä. Ville pääsi mukaan symbolistien näyttelyihin, joihin hän muovaili tuhkauurnia, pienoisveistoksia ja pieniä käyttöesineitä. Pienoisveistoksillaan pariisilaistunut Ville osui ajan hermoon ja hänestä tuli suosittu kuvanveistäjä pariisilaisyleisön keskuudessa. Suomeen muutettuaan Ville erikoistui terrakottaveistoksiin. Hän löysi ateljeensa läheisyydestä hyvää savea, joka oli halpa ja monikäyttöinen materiaali.

Muuta:    toimi Suomen kuvanveistäjäliiton puheenjohtajana 1913-19, toistamiseen 1924- 27; perusti 1924 Suomen terra-cotta yhdistyksen. Ville Vallgren elvytti Pariisissa 1880-luvulla toimineen taiteilijoiden Jesus Syrachin ritarikunnan uuteen eloon Suomessa 1910-luvulla.



Pariisin exposition 1889


Pariisin exposition 1900


Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttely (ransk. l'Exposition Universelle) oli Pariisissa 15. huhtikuuta – 12. marraskuuta 1900 järjestetty maailmannäyttely. Siihen osallistui yli 50 miljoonaa ihmistä, mikä oli ennätyksellinen määrä. Näyttelyssä oli yli 76 000 näytteilleasettajaa. Suuresta huomiosta huolimatta näyttely oli Ranskan hallitukselle tappiollinen.

Näyttely järjestettiin alueella, jonka muodostavat Esplanade des Invalides -niminen puisto Invalidi­hotellin edustalla, Champ de Mars Eiffelin tornin ympärillä, niiden välisellä olevat ranta­kadut Seinen molemmin puolin sekä muut niihin rajoittuvat puistot. Yksi näyttelyn erikoisuuksia oli myös liki kymmenen metrin korkeuteen rakennettu liikkuva jalka­käytävä, trottoir roulant, joka kiersi ympäri näyttely­aluetta. Kolmiosaisessa jalkakäytävässä oli kaksi eri nopeudella kulkevaa kaistaa ja yksi liikkumaton kaista, jolle saattoi koska tahansa siirtyä. Näyttelyä varten Pariisiin rakennettiin varsinaisen näyttely­alueen ulko­puolellekin useita tunnettuja rakennuksia kuten Orsayn rau­tatie­asema, nykyinen taide­museo Musée d'Orsay.

Vuoden 1900 näyttelyssä oli myös niin sanottu 'Kansakuntien katu', jonka varrella oli monien eri maiden erikokoisia ja erityylisiä näyttelypaviljonkeja. Suomen paviljonki, jossa oli esillä muun muassa Akseli Gallen-Kallelan töitä, herätti runsaasti kansainvälistä huomiota, ainakin siihen nähden että se sijaitsi kadun vähempiarvoisessa takarivissä ja oli suhteellisen pieni, vain 400 m². Toisaalta liikkuvan jalkakäytävän ansiosta suuri osa näyttelyvieraista kulki paviljongin ohitse, mikä varmasti kasvatti kävijämäärää. Palviljongin suunnittelivat Armas Lindgren, Herman Gesellius ja Eliel Saarinen. Keskuskupolissa oli neljä Gallen-Kallelan Kalevala-aiheista freskoa: Ilmarinen kyntää kyisen pellon, Sammon taonta, Sammon puolustus ja Pakanuus ja kristinusko. Esillä oli myös Emil Halosen ja Albert Edelfeltin töitä. Gallen-Kallela sai yhden näyttelyn kultamitalin ja kaksi hopeamitalia Kuopiolainen Lignell & Piispanen palkittiin näyttelyssä mesimarjalikööristään




Pariisin exposition 1900



Näyteikkuna Suomeen 1900

Paviljonki pystytettiin suomalaisin voimin, ja hankkeen kuten koko Suomen osaston komissaarina toimi Albert Edelfelt. Se rakennettiin puurungon päälle ja ulkoseinät rapattiin muuratun näköisiksi. Vaikka etenkin Edelfelt kävi näyttelyn jälkeen taistelua rakennuksen säilyttämiseksi, se lopulta purettiin, kuten valtaosa maailmannäyttelyn rakennuksista. Monet osat ja esineet löysivät tiensä lahjoittajiensa luo tai muutoin takaisin Suomeen, mutta Akseli Gallénin freskojen menetys herätti laajaa harmistusta.Pariisin maailmannäyttely oli eräs suomalaisuuden rakennusprojektin kulminaatiopisteistä. Maailmannäyttelyt olivat tuohon aikaan tärkeitä kansallisen kulttuurin esittämispaikkoja, ja Pariisin näyttely oli suurin siihenastisista. Sen avulla Suomea nostettiin maailmankartalle henkisesti itsenäisenä valtiona.

Suomalainen arkkitehtuuri ja taide herättivät aikakauden arvioinneissa ja lehtiarvosteluissa suurta huomiota ja niitä ylistettiin varauksetta. Esillä oli monien taiteilijoiden teoksia, joista kuuluisimmat lienevät Akseli Gallénin paviljongin eteishallin kattoon maalaamat freskot, jotka ammensivat aiheensa Kalevalasta. Voimakas kansallinen symboliikka olikin eräs lehdissä laajalti huomattu seikka. Muita mukana olleita taiteilijoita olivat muun muassa Pekka Halonen, Venny Soldan-Brofelt ja kuvanveistäjä Emil Wikström. Unohtamatta tietenkään primus motorina toiminutta Albert Edelfeltiä.

Pariisin exposition 1900

    The Palace of Electricity: Palais de l`Électrique

The Palace of Electricity moderated all the energy flowing from one exhibit to the other, each exhibit was dependant on the palace in order to run. The Palace of Electricity itself was fitted with five thousand multi-coloured incandescent lamps and eight monumental lamps on its massive one hundred and thirty meter breadth and seventy meter height. Steam driven dynamos pumped the fuel necessary in running the entire exhibition and they were put on display attached to the Palais de l`Éctricité. It was a glowing beacon of life in the exposition quickly becoming the heart of the fair. Aside from the machinery involved in the palace’s attraction people were drawn to its exterior decorations. The top of the building is ornamented with the figure of a chariot led by hippogryphs and spews multi-coloured flames. People were drawn to its extravagant performance and the amount of work needed to run the fair itself. The Palais de l`Electricité was one of the most loved exhibits of the exhibition.


Pariisin exposition 1900


Pariisin exposition 1900


Pariisin exposition 1900


Pariisin exposition 1900

Pariisin exposition 1900

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.