maanantai 15. lokakuuta 2012

Tallennatko muistosi Päiväkirjaan

Viiden vuoden Päiväkirjani



Tallennatko muistosi?

PÄIVÄKIRJA voi olla luotettu toveri, myötätuntoinen ystävä kylmässä maailmassa. Päiväkirja ”antaa mahdollisuuden säilyttää kokoelman kuvauksia, joihin on tallennettuna elämämme matkat”, sanoo kirjailija Christina Baldwin. Menneisyydestämme kertovan valokuva-albumin tavoin päiväkirjassa on kirjallisia ”otoksia”, joista ilmenevät ja joissa säilyvät elämämme eri vaiheet.

Päiväkirja henkilökohtaisten tapahtumien muistikirjana yleistyi länsimaissa kuitenkin vasta 1600-luvulla, jolloin englantilainen Samuel Pepys piti henkilökohtaista päiväkirjaa. Pepysin päiväkirja, joka on epätavallinen sekoitus jumalanpelkoa ja maallisuutta, sisältää historiantutkijoiden kannalta valaisevimpia kuvauksia Englannin kuninkaan Kaarle II:n alaisuudessa eläneiden ihmisten elämästä
Päiväkirjan kirjoittaminen näyttää tyydyttävän ihmisen perustarvetta ilmaista itseään. Kun kirjoitamme vaikkapa pienokaisen ensimmäisten sanojen synnyttämästä ilosta tai lämpimän ihmissuhteen kasvamisesta, päiväkirja antaa meille tilaisuuden miettiä elämäämme muovaavia tapahtumia. Kun luemme noita muistiinmerkintöjä myöhemmin, voimme elää uudelleen nuo arvokkaat hetket ja kokea jälleen niiden herättämät tunteet.
Yksi päiväkirjan pitämisen merkittävimmistä hyödyistä on se, että se voi auttaa meitä tuntemaan itseämme. Kirjailija Tristine Rainer kutsuu sitä ”käytännölliseksi psykologiseksi välineeksi, jonka avulla voi ilmaista tunteitaan estottomasti”.
Päiväkirjassa voi pohtia elämäänsä, asettaa tavoitteita ja ehkäpä ratkoa ongelmia. Ongelmista ja tunteista kirjoittaminen voi auttaa keskittymään siihen, mikä on olennaista, ja katselemaan asioita oikeasta näkökulmasta.
Päiväkirjan pitämisestä voi olla hyötyä myös koulunkäynnissä. Yhdysvaltain opettajaliitto neuvoo vanhempia: ”Kannustakaa lapsianne pitämään päiväkirjaa. Se kehittää kirjoitustaitoa ja luovuutta.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.