sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Aurinkopullo ja Tellus

Aurinkopullo
  Kuvasin muutaman Suomalaisen lasiesineen, olen hankkinut nämä pullot ja vaasin 70-luvulla

Helena Tynell suunnitteli Riihimäen Lasi Oy:n taiteilijana "AURINKO" nimisen taidelasiesineen vuonna 1962.Riihimäen Lasi Oy valmisti tuotetta vuosina 1964-1974.
Tynellin mallipiirustukset ovat merkinnöillä "AURINKO" ja muottiverstaan tuotantopiirustukset vuorostaan AURINKOPULLO "AURINKO" sekä KORISTEPULLO "AURINKO". Aurinkopulloa valmistettiin neljää eri kokoa: 320 mm, 230 mm, 170 mm ja 125 mm.




Maapallopullo Tellus
 Suunnittelija ErkkiTapio Siiroinen.  Erkkitapio Siiroinen (s. 15. joulukuuta 1944 Helsingissä, k. 28. huhtikuuta 1996 Nastolassa) on suomalainen lasimuotoilija. Hänet tunnetaan parhaiten Riihimäen Lasi Oy:lle suunnitelluista koristepulloista, jotka sisältävät tunnistettavia piirteitä muista esineistä. Tällaisia ovat mm. Noppa- ja Veturipullot.

Ensimmäiset yhteydet lasialalle Siiroinen sai toimiessaan Riihimäen Lasin tuntikirjurina keväällä 1963. Hän aloitti opinnot Taiderteollisessa oppilaitoksessa (nykyisessä korkeakoulussa) syksyllä 1963, oppilaitoksen Metallitaiteen osastolla, Teollisen muotoilun linjalla. Keskeinen opettaja osastolla oli Kaj Franck. Siiroinen aloitti työnsä Riihimäen Lasin muotoilijana jo ennen valmistumistaan vuonna 1968.



Kai Blomqvist  Liepukka
Hieman Lasin valmistuksesta

Lasin valmistus on vanhimpia teollisuudenhaaroja. Se on myös hyvin nykyaikaista. Lasia on käytetty yli 3500 vuotta, mutta sen monipuolisuuden pintaa tuskin raapaistiinkaan ennen kuin noin 110 vuotta sitten. Täysin automaattisesti tuotettiin ensimmäinen lasipullo itse asiassa vasta vuonna 1903, eikä kaupallinen vedettyä ikkunalasia valmistava kone ollut todellisuutta ennen kuin vuoden 1916 tienoilla. Siitä lähtien lisääntynyt tieto ja paremmat välineet tämän hämmästyttävän nesteen hyväksi käyttämiseksi ovat sallineet massatuotannon muuttaa lasin suuressa arvossa pidetystä ylellisyydestä tuhatmuotoiseksi palvelijaksi.

Lasin perusainekset ovat pysyneet muuttumattomina tuhansia vuosia. Kvartsihiekasta, kalkkikivestä ja soodasta tehdään yhä noin 90 prosenttia maailman lasista, mutta tuotannon mitat ovat huomattavasti kasvaneet vastatakseen nykyistä kysyntää. Tämän päivän lasinvalmistajat valikoivat tarkoin tonneittain puhtaita raaka-aineita, punnitsevat ne lähes grammalleen, sekoittavat ne perusteellisesti ja sitten syöttävät raaka-aineseosta eli mänkiä jättiläismäisiin ammeuuneihin, joihin saattaa mahtua noin tuhat tonnia sulaa lasia.

Vaikka lasimurskaa eli lasiromua, joka kaavaltaan on samaa valmistettavan lasin kanssa, lisätään nopeuttamaan sulamisprosessia, uuni on kuumennettava noin 1500 asteeseen. Sula lasi on tässä lämpötilassa niin syövyttävää, että tapahtumaa on verrattu jääkimpaleen sulattamiseen sokeriupokkaassa. Sulatusuunin kuumuutta kestävät seinät on tavallisesti uusittava 2–4 vuoden välein.

Mutta kun prosessi kerran on saatu käyntiin, se jatkuu päivät ja yöt, viikosta viikkoon, kunnes korjaustyöt tai valmistuskaavan muutokset pakottavat keskeytykseen. Raaka-aineseosta syötetään jatkuvasti sulatusuunin toiseen päähän, kun taas toisesta päästä otetaan sekoitettua ja viskositeetiltaan tasaista, kuplatonta ja puhdasta käyttökelpoista lasia. Punahehkuinen neste on tällöin valmista vedettäväksi, puristettavaksi tai puhallettavaksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.